9. marraskuuta 2014

Today without tomorrow

Ei ole ollu asiaa pitkään aikaan. Välillä on tullu mieleen, että vois kirjottaa, mutten ole jaksanu avata konetta, kirjautua sisään ja miettiä miten ajatukset sais punottua järkeviks lauseiks. Ei vaan jaksa.

Kävin siellä työkkärin erikoispuolen neuvottelussa. Ne alkaa vissiin menettää hermojaan mun kanssa. Ihmettelivät, miksen ole vieläkään hakenu lääkkeitä, vaikka ne määrättiin aikoja sitte.

Nyt tuli käsky, että ne pitää hakea ens viikolla, tai sitte ne pistää sitoomuksen apteekkiin.

Inhottaa, vihastuttaa ja ahdistaa, että niillä on hirvee kiire saada mulle rauhottavat. En edes ole varma haluanko käyttää niitä. Ihmiset kiskoo niitä joskus ihan hirveen isoja annoksia. Onks niiden ainoa tavote se, että oon niin vitun pilvessä, että voin mennä tekemään jotain paskahommia, mistä ei edes makseta kunnon palkkaa?

Mie haluaisin koulutuksen, mutta ainoaa tällä hetkellä ees etäisesti kiinnostavaa koulutusta ei edes järjestetä täällä peräkorvessa ja matkustaminen olis iso ongelma. No jaa, ei sillä ole väliä, ei sekään varmaan sopis mulle, koska siinä pitää olla ihmisten kanssa ja se vaatii myös jonku verran älyä, mitä mulla ei ole.

Mulla on ollu myös ihan hirveitä ongelmia mun ulkonäön kanssa. Hyväksyin aikoja sitte, että näytän siltä miltä näytän. Tai ainaki mie luulin hyväksyväni, mutta en näköjään hyväksynykään. Tekisin mitä vaan, jos saisin itestäni eri näkösen ku nyt olen.

Lisäks mie tarvisin yhen suht pienimuotosen leikkauksen, mutta koska tää "vaiva" ei ole hengenvaarallinen, se leikkaus pitäis maksaa ite. Ja sellasia yli tonnin rahoja mulla ei edes ole. Huokaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti